Edellisessä postauksessa vuodatin kaiken sen yökön mitä oikeastaan kannan päivittäin mielessä mitä tulee parisuhteeseeni. Koen, etten ole riittävän hyvä poikaystävälleni, koska kärsin ahdistuksesta ja masennuksesta ja sillä tavoin vien paljon iloa pois meidän arjesta ja olen myös liian riippuvainen hänestä. Rakennan oman itsetuntoni sen varaan, mitä hän minusta ajattelee, mikä on järjetöntä, koska kenellekään ihmiselle ei pitäisi antaa niin paljon valtaa, vaikka kuinka rakastaisi tätä ihmistä.

Koitan nyt tässä kirjoittaa itselleni sen, että kun koen että olen maailman kauhein/miten poikaystäväni edes on minun kanssani, että ei se poikaystäväkään ole täydellinen. Enkä sitä häneltä odotakaan, rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on!

Poikaystävä osaa olla todella dramaattinen. Jos hän on kipeä tai joku asia ei mene niin kuin hän haluaa, hän saattaa helposti mököttää koko päivän. Ja usein vaikuttaa siltä, että hän melkeinpä päättää, että nyt mökötän koko päivän ja siinä sitä sitten ollaan. Myöskin riitatilanteissa etenkin ennen uhkasi usein lähteä ulos tai jopa erolla, mikä on minulle erittäin ahdistavaa (mikäpä ei olisi, mutta tuo nyt varsinkin). Tähän dramaattisuuteen liittyy myös tietty lapsellisuus, mitä on aika vaikea kuvailla.

Poikaystävä ei halua tehdä työtä, joka ei ole täydellisen hauskaa, mutta kiukuttelee sitten, kun ei ole rahaa. Raha on muutenkin iso ongelma hänelle, sitä pitäisi olla todella paljon mutta sen eteen ei pitäisi joutua tekemään paljon. Rahasta puhuminen on hänelle ahdistavaa ja kiukuttavaa.

Hän on myös todella tuomitseva. Hän saattaa helposti tuomita muut ihmiset tylsiksi/tyhmiksi/mitä vain yhden lauseen perusteella, ja tämän jälkeen mielipide tästä ihmisestä ei muutu. Ja tämän ei siis tarvitse olla asia, jonka tämä tyyppi poikaystävälle tekee (jotain ilkeää tms.) vaan vain hänen mielipiteensä todella lyhyen tapaamisen seurauksella. Tähän samaan kategoriaan menee ihmisten ulkonäköjen pilkkaaminen, eritoten lihavien ihmisten (vaikka poikaystävällä itsellään on hieman ylipainoa, tai ehkä juuri siksi!)

Hän valehtelee. Tämä on se kaikista isoin juttu. Kyllä, kaikki ihmiset valehtelee joskus. Poikaystävä on kuitenkin itsekin myöntänyt, että hänellä on niin kauan kuin muistaa ollut tapana "paeta" tilanteita, jotka kokee hankaliksi tai potentiaalisesti vaikeiksi valehtelemalla. Etenkin seurustelumme alussa hän teki tätä aika paljon, ja isoissakin asioissa. Tämä on ollut minulle tosi, tosi iso ongelma koska välillä vieläkin minun on vaikea uskoa, mitä poikaystäväni sanoo ja joskus hänen sanomansa asiat "riitelevät" keskenään eli yhtenä hetkenä sanoo yhtä, toisena toista. Hän myös joskus sanoo asioita, jotka kuulostavat minusta laskelmoiduilta eli saattaa sanoa jonkun asian ja arvaan siitä, mitä on tulossa/mitä hän haluaa. Tämä koko asia on todella vaikea ihmiselle, jonka on muutenkin hankala luottaa. Olemme puhuneet tästä useasti mutta huomaan silti, että ajoittain tämä tapa nostaa edelleen päätään.

<3 MK