Mitä tehdä, jos ei vaan usko että oma puoliso pitää mua hyvännäköisenä? Tai siis niin, että se on ikäänkuin vaan semmoinen fakta pöydässä, että näin asia on.

Ja siis pakko sanoa, että aiemmissa suhteissa poikaystävät ovat pitäneet mua kauniina ja että saan kodin ulkopuolella kohtalaisen paljon huomiota ihmisiltä (lue: miehiltä) ja kommentteja siitä, että olen hyvännäköinen. Itse en kyllä ajattele olevani kummoisen näköinen, sanoisin olevani tavallisen näköinen nainen kuten aiemminkin olen sanonut, "kutonen".

Alussa kun tapasin poikaystäväni ajattelin hänen pitävän minua hyvännäköisenä, luonnollisesti. En siis tarkoita "luonnollisesti" siksi, että olisin joku mieletön megabeibe vaan tarkoitan, että jos hän on kiinnostunut minun kanssani seurustelemaan ja oli tuttavuuden tekemisessä aloitteen tekijä, niin eikö se viittaa siihen, että hän myös pitää siitä mitä hän näkee? Niinhän sitä luulisi, eikö vain?

Niinhän sitä luulisi tosiaan. Kappas kummaa, todella nopeasti alkoi tulla lausahduksia, jotka hämmensivät minua todella paljon "Mä en ole ikinä ollut nätin naisen kanssa... Tai no, ehkä joskus oon." Samoin todella ylistävät kommentit muiden naisten ulkonäöistä samalla, kun minä sain aivan korkeintaan kommentin että olen "söpö". Viestissä kaverilleen minusta kirjoitti "sanoisin että se on söpö". En sano että söpössä on mitään vikaa, mutta jos muista naisista adjektiivit ovat luokkaa "upea", "kaunis", "nätti" niin kyllähän toi "söpö" vähän kirpaisee.

Mies myös kertoi, että on seurustellut usean naisen kanssa, joita ei pitänyt hyvännäköisenä, esimerkiksi koska olivat liian pitkiä (mainitsinko, että olen pitkä?) tai lihaksikkaita jne. Mutta että tunsi silti vetoa heihin, koska saivat hänet nauramaan.

Kauneushan on katoavaista, se on fakta. Mutta olisihan se kiva, että muistoissa olisi sitten vanhana ja kurttuisena (*kopkop* toivottavasti sinne asti eletään!)se, miten upeana oma mies piti silloin nuorena naisena. Tai että mies ajattelisi että damn, minkä naisen nappasin! Tuntuu todella pinnalliselta nää mun haaveet, tiedän, mutta en usko että oon yksin tällaisten ajatusten kanssa. Luulen että se on aika universaali tarve ainakin naisilla tuntea että oma mies pitää hyvännäköisenä.

En jaksa listata muita juttuja, mitä mies on sanonut, mistä olen voinut päätellä, ettei pidä minua hyvännäköisenä. Sanotaan vain, että listaa on. Ja miksei sitten pidä mua hyvännäköisenä? Palaan taas samaan, mistä oon aiemminkin kirjoittanut: En vaan ole hänen "tyyppiään". Olen aiemmin deittaillut miestä, joka oli pitkälti mun kanssa siksi, koska olin ulkoisesti juuri hänen tyyppiään. Todellakaan en halua että minun kanssani ollaan vain ulkonäön takia, en missään nimessä! Mutta haluaisin kyllä, että se ulkonäkökin olisi miehen mieleen, ei vain persoona, vaikka se persoona tärkeämpi juttu onkin, tietysti.

Ei kai se auta muu kuin pitää toi sisäinen kauneus skarppina, se kai sen miehen tähänkin asti on rinnalla pitänyt ja koittaa olla murehtimatta sitä, että tää mun ulkokuori ei omaa miestä miellytä.

<3 MK