Pitkä tauko bloggaamisesta ja hyppäys suoraan ensimmäisen maailman ongelmiin (tai no, ollaan rehellisiä: kaikki tässä blogissa valiteltu taitaa olla ensimmäisen maailman ongelmia). Mutta sen sijaan että päivittelisin suhteita tai oikeastaan sitä yhtä suhdetta mikä tässä edelleen käynnissä on, keskitytään johonkin hyvin pinnalliseen: vaatteisiin.

Vierailin jokin aika sitten Suomessa ja ajattelin vaihtaa muutamia mukana olleita vaatteita äidin luona säilössä olleisiin vaatteisiini. Jotkut vaatteet olivat nimittäin auttamatta alkaneet tylsistyttää, sillä pieneen matkalaukkuuni ei mitään valtavaa vaatekomeron sisältöä mahdu (ei niin, että minulla olisi isoa valikoimaa muutenkaan), joten päivittäin päällä oli pitkälti samat releet. Vaihdoin siis muutaman vaatteen "uuteen" eli siis säilössä viisi kuukautta olleeseen vaatteeseen ja ajattelin, että ratkaisen tylsistymisongelman sillä. Heitin myös samaan syssyyn pois reissussa rikki menneitä kenkiä, vaatteita jne. eli matkasin rikkinäisissä kuteissa Helsinkiin ja heitin ne Suomessa pois ja kas, näin vapautui tilaa myös matkalaukustani! 

Nyt kuitenkin löydän itseni Etelä-Espanjasta, uudesta kaupungista, ympärilläni kauniita ja tyylikkäitä espanjattaria ja tässä olen minä, tavistakin taviksempi suomalainen ja vaatevaihtojeni ja pois heittojeni myötä minulla on jäljellä yhdet pinkit juoksutennarit, siniset halpismuoviflipflopit (kyllä) ja ryhmä vaatteita, jotka tuntuivat hyvältä idealta silloin, kun uuteen kaupunkiin muuttostressin myötä vyötärölle asettuneet pari lisäkiloa eivät vielä olleet lunastaneet paikkaansa. Ja kyllä naiset, luitte oikein, minulla todella on siis vain nuo kaksi paria kenkiä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että mm. työhaastatteluihin olen saapastellut tai tässä tapauksessa kai oikeammin juoksennellut pinkeissä juoksukengissä ja mekossa. Jep.

Ja nyt voisi joku ihmetellä että miksen sitten lopeta valitusta ja marssi kauppaan ostamaan uusia vaatteita. Mutta ah. Olemme tällä hetkellä miehen kanssa rahattomia, masteri miinuksella ja puuro sekä nuudelit ovat ystäviämme. Eli ylimääräistä rahaa ei tällä hetkellä ole yhtään (muistinhan mainita että tiedän kyllä, että koko tämä postaus on todellakin ehdottoman nolo valitus naurettavan pienistä ongelmista?).

Mikä siis neuvoksi? Olen koittanut herätellä itsessäni todella innovatiivista pukeutujaa, ja pakottaa itseni käyttämään joka ikistä mukaan raahattua vaatetta. Ikävä kyllä Suomessa taas hetkellisesti sokeuduin sille, että Suomen ja Espanjan syksyt ovat hieman eri asia. Eli trenssi, baseballtakki ja jopa pitkähihaiset paidat ja tunikat jäävät auttamatta hyllyyn ja kesämekot vaativat tulla käytetyksi, jos en halua hikimäärän puolesta näyttää uitetulta rotalta. Ja tosiaan, kaikki mukana olleet kesämekot ovat luokkaa vatsani-oli-superlitteä-ostohetkellä-mutta-ei-sen-jälkeen joten nolostunut puna poskilla sitä saa Espanjan katuja tarpoa.

Mutta luotetaan siihen, että tärkeintä on se, miten ne vaatteensa kantaa, eikö vain?

<3 MK